Asuntojen kasvava tarve ja ilmastokriisi asettavat kunnat uudenlaisten haasteiden eteen
18.09.2024
Ilmari Talvitie & Seppo Junnila
Asumiskustannusten ja ilmastopäästöjen huomattava kasvu on asettanut kunnat uudenlaisten haasteiden eteen. Samaan aikaan, kun kuntien on vastattava kasvavaan asuntotarpeeseen, rakennussektori tuottaa 40 % maailmanlaajuisista ilmastopäästöistä. Tämä korostaa kuntien yhteiskunnallista vastuuta luoda edellytyksiä innovatiivisille ja vähähiilisille asumisratkaisuille, jotka vaalivat planetaarisia rajoja.
Tässä kirjoituksessa viittaamme tutkimukseen, jossa arvioimme Tesoman seudun sekä laajemmin Tampereen asuinrakennusten ilmastovaikutuksia vuosina 1990–2020. Analyysissä tarkastelemme maankäytön muutoksia, rakennusmateriaalien käytön kehitystä ja energiankulutuksen trendejä. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on ymmärtää, kuinka kaupungin kasvupolitiikka on vaikuttanut asumisen hiilijalanjälkeen. Työssä keskitytään vain asuinrakennuksiin, joten liikkuminen ja muut kulutusperäiset ilmastopäästöt jäävät tarkastelun ulkopuolelle.
Kasvanut asukaskohtainen pinta-ala heikentää energiatehokkuudesta saatuja hyötyjä
Keskeisinä havaintoina löysimme, että kaupungin kasvupolitiikka on tehostanut maankäyttöä asukasta kohden, mutta yllättäen asukaskohtainen asumispinta-ala on kasvanut. Tiivistämisen myötä suurempien asuinrakennusten rakentaminen on lisännyt betonirakentamisen osuutta, mikä on korostanut kasvaneen tilankäytön negatiivisia ilmastovaikutuksia. Positiivisena kehityksenä energiatehokkuus on parantunut merkittävästi uudiskohteissa (esim. Tampereen Tesoman seudulla E-luokasta B-luokkaan). Kuitenkin kasvanut tilankäyttö on osittain heikentänyt energiatehokkuudesta saatuja hyötyjä.
Vaikka tilankäyttö on kasvanut, asuinrakennusten elinkaaripäästöt ovat vähentyneet uudiskohteissa parantuneen energiatehokkuuden ja energiasektorin vähähiilistymisen ansiosta. Tämä siirtää yhä enemmän painetta rakentamisen elinkaaren alkuvaiheen päästöille. Elinkaaren alku korostuu ilmastonmuutoksen hillinnässä – suurin osa rakennuksen elinkaaripäästöistä vapautuu ilmakehään jo ennen rakennuksen käyttöönottoa niin sanottuna rakennusvaiheen hiilipiikkinä. Näiden päästöjen hillitsemiseksi tarvitaan rohkeampaa maankäyttöpolitiiikkaa.
Viitteet:
