22.8.2025

Aleksi Karhula, dosentti, erikoistutkija sr., Turun yliopisto

Sanna Ala-Mantila, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto

Osahankkeemme tarkasteli asuinalueiden eriytymistä suomalaisissa kaupungeissa. Työpaketti oli aidosti monitieteinen, sillä tiimimme koostui peräti kolmen eri yliopiston tiimeistä: Turun yliopiston sosiologian tutkijoista, Helsingin yliopiston ympäristötieteilijöistä ja Ilmantieteen laitoksen tutkimustiimistä. Suuri osa julkaisuista, niin jo valmistuneista kuin tekeillä olevista, tehtiin yhteistyössä työpaketin sisäisesti taikka muiden työpakettien kanssa. Tutkijoita hankkeen aikana WP2:ssa työskenteli koko liuta mm. Hannu Ruonavaara (TY), Jarkko Rasinkangas (TY), Elina Sutela (TY), Katriina Rosengren (TY), Sanna Ala-Mantila (HY), Aleksi Karhula (HY/TY), Antti Kurvinen (HY), Marjut Meriläinen (HY), Ákos Gosztonyi (HY), Hannu Pihlajasalo (HY), Reija Ruuhela (IL), Tuukka Rautio (IL), Athanasios Votsis (IL), Milla Mikkola (IL), Auni Haapala (IL) ja Adriaan Perrels (IL).

Turun yliopiston osuudessa keskityttiin segregaation hallinnan politiikkojen kvalitatiiviseen tutkimukseen. Yhdessä tutkimuksessa todettiin että segregaatio ei ole vielä yhtä polttava ongelma paikallisella tasolla, ja segregaation tunnistaminen on yhteydessä kaupungin kokoon. Toisessa tutkimuksessa että tuetun asuntokannan tuotantoon liittyy lukuisia esteitä, ja että asuntopolitiikka on Suomessa ollut epävakaa ja toissijainen muille politiikkatavoitteille. Kolmannessa tutkimuksessa tutkittiin saavutettavuuden ja segregaation välistä yhteyttä. Tuetun asuntokannan lisääminen huono-osaisilla alueilla voi tahtomattaan kiihdyttää segregaatiota. Kolmen keskeisen suomalaisen kaupungin segregaation hallinnan politiikkojen vertailussa kehitettiin tyypittely estävään, parantavaan ja lievittäviin toimenpiteisiin. Artikkelin tyypilliseksi suomalaiseksi segregaatiopolitiikaksi esitettiin ehkäisevä ja parantava sosiaalinen sekoittaminen ja segregaation vaikutuksia lievittävät lähiöhankkeet. Toisen artikkelin mukaan vain harva suurimmista kaupungeista toteuttaa sosiaalista sekoittamista aktiivisena käytäntönä.

Helsingin yliopiston osuus keskittyi asuinalueiden eriytymisen kvantitatiiviseen tutkimukseen ja nykytilan ymmärtämiseen laajassa joukossa suomalaisia kaupunkeja. Kaikkien tutkimuksien pohjana toimi kestävää kaupunkikehitystä luotaava tutkimus, joka pureutui kaupunkien kestävyyden ulottuvuuksiin 20 suurimman suomalaisen kaupungin erityyppisillä asuinalueilla. Asuinalueluokitus on myös käytettävissä avoimena aineistona myös muiden tutkijoiden, alan toimijoiden ja kaupunkien hyödyksi. Lisäksi toinen tutkimus havaitsi, että suomalaisten kaupunkien eriytymiskehitys on viimeisen 20 vuoden aikana voimistunut erityisesti silloin, kun ilmiötä tarkastellaan pieni- ja suurituloisten asumista samoilla alueilla. Mielenkiintoista kyllä, etnisen eriytymisen kehityskulut taas vaihtelivat enemmän kaupunkien välillä. Lisäksi löysimme Länsi-Metroa koskevassa tutkimuksessa kiinnostavan tuloksen, joka tukee ns. liikennegentrifikaatiohypoteesia, eli liikenneinvestointien vaikutuksia asuinalueiden asukasrakenteen muutokseen.

Työpaketissa oli mukana myös Ilmatieteenlaitos, jonka tutkimuksissa tarkasteltiin mm. Alueiden ja niiden väestön lämpörasitusta ja Urban Commons -ongelmia asuinalueiden segregaation kehikossa.

Lisäksi työpaketin kaikkien osapuolien aikaansaannoksia ja tuloksia valaistaan useimmissa blogikirjoituksissa, ratkaisukortissa, sekä julkaisuluettelossa. Osa Smartland-tutkimuksista on myös vielä tieteellisessä arviointiprosessissa. Esimerkiksi tutkimuksemme täydennysrakentamisen vaikutuksista segregaatiodynamiikkaan julkaistaan arviointiprosessin jälkeen. Tulossa on myös vielä laajentava analyysiartikkeli segregaatiokehityksestä.

Smartland on myös osaltaan ollut myötävaikuttamassa lukuisten asumispolitiikkaa, alueiden sosiaalista ja ympäristöllistä eriarvoisuutta ja segregaatiota tutkivien projektien syntyyn. Turun yliopistossa on kaksikin Turun kaupunkitutkimusohjelman projektia Aleksi Karhulan johtama “Asuinalueiden sosioekonomisen segregaation heijastuminen koulutuksellisten riskien kasaantumiseen ja ihmisten elämänkulkuihin” sekä Hannu Ruonavaaran “Urban Waterfronts – Asuminen, sosiaalinen osallisuus ja maanarvo kaupunkien ranta-alueilla”. Tämän lisäksi Karhulalla on myös alkamassa Turku Institute of Advanced Studiesin rahoittama kolmivuotinen tutkijakollegium hanke “Bowling in Separate Alleys? The Harmful Forms and Consequences of Increasing Socioeconomic Segregation (BOSA)”, joka jatkaa osaltaan Smartlandissa aloitettua segregaatiotutkimusta. Segregaatiotutkimus jatkuu myös Katriina Rosengrenin Suomen Kulttuurirahaston rahoittamassa projektissa missä keskitytään asumisen kysyntä- ja tarjontatukien vaikutuksiin segregaatioon. Turun yliopistossa Jarkko Rasinkangas on myös Smartland-teemoista jatkanut tutkimusta asunnottomuuden suuntaan SEGRA- ja ASKE-hankkeissa. Näissä pääpaino on siirtynyt segregaatiotutkimuksesta asunnottomuuteen, mutta kestävyysteema on saanut jatkoa.

Helsingin yliopistossa taas oli käynnissä Sanna Ala-Mantilan Suomen Akatemian rahoittama “Kestävää kaupunkisuunnittelua huipputason ilmasto-, sosiaali- ja tietojenkäsittelytieteen yhteensulautumisesta”, ja sen tuloksia käytäntöön vievä, yhä käynnissä oleva, jatkohanke “Tekoälypohjainen optimointityökalu kestävään kaupunkisuunnitteluun”. Lisäksi parhaillaan on käynnistymässä Koneen säätiön rahoittama “Integrating Population Dynamics, Building Stock, and Neighborhood Development for Sustainable Urbanization”, jota luotsaavat Sanna Ala-Mantila ja Antti Kurvinen (TAU).

Kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme! Toivomme, että yhteistyö jatkuu eri muodoissa hankkeen loputtuakin.

Sanna Ala-Mantila (Helsingin yliopisto) ja Aleksi Karhula (Turun yliopisto)